Rutiineja tarvitaan arjessa ja uskonelämässä

Ihminen tarvitsee rutiineja. 

Se, että me teemme asioita toistuvasti saman kaavan mukaan, helpottaa elämää, kun ei tarvitse jatkuvasti miettiä, mitä ja miten jotakin tekisi. Rutiinit luovat parhaimmillaan ihmiselle turvaa, järjestystä ja koossapitävän rakenteen ja rytmin elämään ja yksittäisiin päiviin. Ne voivat toimia perustana sille, että ihminen voi hyvin, sillä ne ankkuroivat meidät johonkin pysyvään, kuten vaikka seuraamaan Jeesusta.

Muutto rikkoo rutiinit

Tulin itse taas kesän aikana tietoiseksi rutiinien tarpeesta, kun muutin uuteen asuntoon. Muutto, kuten monet muutkin elämän murroskohdat, rikkovat tuttuja rutiineja. Rutiinien puute taas luo epävarmuutta ja lisää aivojen psyykkistä kuormitusta. Kukaan ei kestä sellaista pitkään. Toki me ihmiset olemme luonteeltamme ja temperamentiltamme erilaisia, ja toinen viihtyy ja toimii paremmin kaaoksessa kuin toinen. 

Itse olen ihmisenä sellainen, että kun kaikki tavarat ovat muuttolaatikoissa eivätkä omilla vakiintuneilla paikoillaan, olen kuin peura ajovaloissa ja hypin päättömästi paikasta toiseen, kunnes kaikki laatikot on vihdoin purettu ja tavarat järjestyksessä. Senkin jälkeen kestää vielä aikansa, ennen kuin vaikkapa aamiaistarvikkeiden löytäminen uusista kaapeista tai pyykkihuolto alkaa sujua tottuneesti. Se on juuri sitä rutiinien puuttumista, jolloin todistetusti aivojen kokema selkeytymättömyys vie hälytystilaan ja arkisista toimista tulee tuskastelua tai jopa selviytymistä. 

Rutiinit myös kahlitsevat

Näin käy myös muuttoa suuremmissa tai vakavammissa elämän murrosvaiheissa, kuten silloin kun kohdalle tulee vakava sairaus tai vaikkapa avioero. Rutiinien rikkoontuminen voi johtaa kaaokseen, mutta se voi myös johtaa tarkastelemaan, kuinka tarpeellisia vanhat rutiinit oikeastaan olivatkaan. Joskus vanhoista rutiineista on hyvä päästää irti, jos ne eivät enää palvele tarkoitustaan. Tai jos ne sitovat ja luovat pikemminkin ahdistusta kuin vapauttaa. 

Huonot tai liialliset rutiinit kahlitsevat ihmistä ja elämä muuttuu joustamattomaksi. Hengellisessä elämässä voi tapahtua sama, kun me kenties tahtomattamme sidomme itsemme tietynlaisiin uskon toteuttamisen tapoihin, jotka eivät tuokaan rauhaa ja vapautta, vaan pikemminkin turvattomuutta. Syntyy kokemus, että en riitä Jumalalle, jos en lue tarpeeksi Raamattua tai vietä riittävän pitkää aikaa rukouksessa tai jos joskus jätän väliin seurakunnan tilaisuuden. Silloin hengellisen elämän harjoittamisen rutiini muuttuu vaatimukseksi ja suoritukseksi, josta armo puuttuu. Positiiviseksi tarkoitetut rutiinit ovatkin johtaneet ahdistavaan rutinoitumiseen.

Se ei ole tarkoitus, sillä hyvät rutiinit ovat kuin liikenne- tai etikettisäännöt. Kun kaikki tietävät, miten toimia, ja jos kaikki myös noudattavat yhteisesti sovittuja sääntöjä, ei tule turhia yhteentörmäyksiä sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään. 

Rutiinit vähentävät vaihtoehtoja ja selkeyttävät siten ihmisen toiminnan suuntaa. Samalla ne säästävät aikaa ja antavat tilaa jollekin muulle, kuten vaikkapa henkiselle tai hengelliselle kasvulle. 

Rutiinit lohtuna

Useimmat rutiinit liittyvät ihmisen perustarpeiden tyydyttämiseen, kuten syömiseen, liikkumiseen ja lepoon. Kun ihminen on masentunut, hänen on vaikea ylläpitää rutiineja, vaikka ne toisaalta toisivat mielekkyyttä elämään, josta masennuskausina usein tuntuu puuttuvan merkityksellisyys. Rutiinit, kuten vaikkapa päivittäinen kävelylenkki, voi suojata masentunutta putoamasta kokonaan arjen elämän ulkopuolelle. Masentunut kärsii yleensä myös aloitekyvyn puutteesta, joten rutiinit tulevat siinäkin tarpeeseen, sillä ne helpottavat asioiden aloittamista. Kun vain aloittaa jostakin, se voi saada isommankin pyörän liikkeelle.

Rutiinit voivat myös lohduttaa ihmistä. Silloin, kun on kurja tai saamaton olo, kotiaskareet tai tuttu rukoushetki ystävän kanssa voi viedä eteenpäin. Hyvät rutiinit pitävät ihmisen kiinni siinä, mihin hän on menossa, ja siksi myös uskon vaelluksessa tarvitaan sopivasti rutiineja. On hyvä muistaa tutkia Raamattua säännöllisesti, mielellään päivittäin, rukoilla ja olla uskovien yhteydessä. Kun niitä toistaa riittävän usein, niistä tulee rutiineja, joita ilman ei voi olla ilman, että elämästä tulee kaaosta. Ne pitävät oikealla polulla ja muistuttavat uskonelämän päämäärästä, ikuisesta elämästä yhdessä Kristuksen kanssa.

Rutiinit ovat erityisen hyödyllisiä kriisitilanteissa. Siksi esimerkiksi lentokoneessa on selkeät ohjeet hätätilanteen varalle, ne toistetaan aina koneen noustessa, ja henkilökunta harjoittelee toimia säännöllisesti. Kun kriisi on päällä, ei ole aikaa eikä voimia luoda hyödyllisiä toimintatapoja. Siksi on hyvä tutkia Raamattua juuri hyvinä päivinä, jotta sen lupaukset ja lohdutus olisivat muistissa ja sydämessä ja siten voimavarana koetuksen hetkillä. 

Kestäväisyys edellyttää rutiineja

Kuten alussa mainitsin, rutiinit on saman asian toistamista uudestaan ja uudestaan. Voisi melkein väittää, että Raamattukin suosittelee meitä luomaan rutiineja. Siellä sanotaan mm. että ”te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.” (Hepr. 10:36; 33/38.)

Sana kehottaa kestäväisyyteen myös rukouksessa ja koetuksissa (Room. 12:12), ja silloin tarvitaan sopivasti rutiineja – säännöllistä rukousta ja sitä, että me lähestymme Herraa toistuvasti tai tiedostamme, miten kestää kiusauksissa tai vaikeina aikoina. Parasta kuitenkin on, että Pyhä Henki on mukana kaikessa ja vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, niin että rutiinien rutiininomaisuus vähitellen haihtuu ja yhteydestä Herraan tulee yksistään ilo, jota me janoamme yhä enemmän.

Hengelliset rutiinit eivät pelasta ketään, mutta ne auttavat meitä pysymään Herrassa, jolloin Hän yksin kannattelee meitä niin tavallisessa arjessa kuin murroksenkin keskellä.

—–

Tämä teksti on Radio Patmoksen Tänään torstaina -ohjelman puheblogi, joka on esitetty 15.8.2024 klo 8.50. Ohjelmia voi kuunnella jälkikäteen sivustolta patmos.fi luomalla sinne ilmaisen käyttäjätunnuksen.