Runo äidille

Äiti, tämä blogipostaus on sulle,

Runo äidille äitienpäiväbrunssilla aurinkoisena keväänä.

kun tiedän että näitä lueskelet.
Se on muuten tärkeä juttu mulle.

Sinä kun et ole koskaan ollut mikään lukija
et kirjojen keräilijä, tiedolla viisastelija.
Vaan enemmän taustalta tukija.

Jos on ollut sellainen hetki elämässä
ettei kukaan auta ja pidä puolia,
oot aina lohduttanut puhelimen päässä.

Usein tosin murehdit liikaa sitä
miten me täällä pärjätään
kun on ollut välillä taakkaa jos mitä.

Mutta ei sitä äiti tarvi miettiä suinkaan;
sähän oot antanut meille kaikille
niin hyvät elämän eväät matkaan mukaan.

Sun ompelutaito ei silti muhun tarttunut
joten valitettavasti sun lapsenlapset
on sitten valmisvaatteissa varttunut.

Joskus sentään innostuksissani leivon
mutta silloinkin enemmän
sun tekemää juustokakkua toivon.

Kerrot, miten jäseniä joskus kolottaa
mutta sulla on parempaakin tekemistä
kuin antaa sen vauhtia hidastaa.

Vaikka olet luonteeltas aika toisenlainen,
enemmän rauhaisa, minä hötky
en ehkä ole sittenkään kovin erilainen.

Samaa ollaan pohjalaista puuta
sorjaa, tietenkin, mutta lujaa.
Sitä sun ansiosta, ilman muuta.

Kiitos äiti, että olet olemassa
mitään enempää en voisi pyytää
ikimaailmassa.

Hyvää äitienpäivää!

—

Lue myös toinen äitienpäiväkirjoitus Äidille! tai kuuntele podcastin Pari sanaa ja kuppi kahvia jakso Mitä mielessä äitienpäivän alla?.