Valon merkitys
Valon merkitystä ei pidä vähätellä. Minulle valo sekä riittävä ja tunnelmaan sopiva valaistus ovat elinehtoja. Tarvitsen paljon luonnonvaloa; siksi kodissani ikkunaverhot ovat aina (päivällä) auki. Eräässä asunnossani ei ollut edes sälekaihtimia, ennen kuin tuli julkisivuremontti ja oli pakko hankkia jotain suojaksi ikkunan takana aamuseitsemältä sisään kurkistelevilta työmiehiltä.
Rakastan sälekaihtimien välistä pilkottavan valon luomia raitoja sekä luonnonvalon värien vaihtumista vuoden- ja vuorokaudenajan mukaan.
Suomalaisia moititaan usein puutteellisesta valaistuksesta. Käytetään vain tietynlaisia lamppuja (ennen hehkulamppuja, nykyään ledejä tai energiansäästölamppuja), värilämpötilaltaan yksipuolista valaistusta tai ajatellaan, että mikä tahansa pöytä- tai jalkavalaisin on riittävä työ- tai lukuvalaisimeksi. Mutta ei, eri lamput sopivat eri tarkoituksiin, lämpötiloilla voidaan loihtia erilaisia tunnelmia ja vaikkapa lukemiseen tarvitaan valaisin, joka on riittävästi kohdennettavissa.
Oikeaan aikaan ja oikeassa valossa kaikki voi olla ainutlaatuista.
(Aaron Rose)
Itse käytän kattovalaisimia eli yleisvalaistusta usein vain siivotessani. Muuten elän lähes yksinomaan pöytä- ja lattiavalaisinten taikka pimeän aikaan lisäksi kynttilöiden (elävien tai sähköisten) varassa. Ne riittävät, ja niiden luoma tunnelma on kotoisampi kuin voimakkaalla yleisvalolla.
Pimeän aikaan käytän yleensä vain pöytä- ja lattiavalaisimia. Nekin voivat olla tarkoituksen mukaan joko luomassa tunnelmaa tai kohdennettavana työvalaisimena esim. lukiessa.
Yleisvaloa käytän melkeinpä vain siivotessani, kun tarvitsen kirkasta ja laajalle levittyvää valoa. Silti rakastan kuvan kattovalaisinta, joka heittää päällä ollessaan kauniin kuvion kattoon. Tosin lapset eivät ole koskaan valaisimesta tykänneet, vaan ovat nimittäneet sen ”linnunpesäksi”.
