Joulukuusi Seinäjoen kodissani vuonna 2018.
Joulun tärkein koriste
Kuusi on joulukoristeiden keskipiste. Siitä lähtee paitsi ihana tuoksu, myös kaunis valo, josta ei millään malttaisi luopua talven pimeydessä, kun joulu on ohi.
Vuosien mittaan kodissani on ollut monenlaisia kuusia. Etsinnässä on aina tasainen ja tiheä kuusi, ja viime vuosina, kun asunto on ollut pieni, myös mahdollisimman kapea kuusi. No, kaikessa ei voi aina onnistua. Viime jouluna eli 2023 oli kyllä täydellisen kapea joulukuusi, mutta harvoja oksanvälejä ei saanut piiloon edes koristeilla.
Pikkuruinen matala kuusi Pietarinkadulla vuonna 2020.
Viime vuoden 2023 kuusi oli ehkä onnettomimman näköinen näin kuvassa. Mutta kapea se oli…
Tämä tiheä joulukuusi koristi kotiani Helsingissä pari vuotta sitten.
Joulun 2022 kuusi oli ehkä kaunein – tiheä, napakkaoksainen ja tasainen. Sitä edeltävänä vuonna en hankkinut kuusta lainkaan, vaan koristelin vain kuusenoksia isoon kukkamaljakkoon. Tuoksu oli sama.
Kuten kuvat kertovat, minun joulukuuseni ei ole koskaan amerikkalaistyylinen täynnä valoja, palloja ja nauhoja. Itse kuusen pitää reilusti näkyä. Kuusi ei myöskään ole valkoinen eikä ylipäänsä tekokuusi. Kaikenlainen täydellisyyskin on aika kaukana.
Lapsuuskotona maalla kuusi tuotiin sisään aina vasta jouluaattoaamuna. Isä kävi yleensä etsimässä sopivan valmiiksi ja kaatoi sen omasta metsästä sitten aattona. Siksi minullakaan kuusi ei tule koskaan sisään viikkoja tai päiviä aikaisemmin, vaan ehkä edellisiltana. Sen verran täytyy kuitenkin kärkkyä, etteivät kuuset ehdi lähikulmilla loppua, vaan että sopiva löytyy lyhyen kantomatkan päästä.
Millaisia perinteitä sinulla liittyy joulukuuseen?
