Parisuhteetonta elämää avioeron jälkeen

Jos vielä olisin naimisissa, viime viikonloppuna olisi ollut 29. hääpäivä. Se olisi ollut hieno virstanpylväs, josta olisin mielelläni iloinnut. Sen sijaan sain laskea, että olen jo elänyt kauemmin erossa kuin ollut naimisissa. Se on ollut surullista monella tapaa, vaikka parisuhteeton elämä voikin olla aivan hyvää elämää.

Olen välillä syyttänyt itseäni vääristä valinnoista; siitäkin että valitsin parisuhteeni väärin. Motiivini saattoivat olla väärät, ymmärrykseni oli vielä vajavaista, olin vielä ihmisenä kovin rikkinäinen ja uskossani yhä lapsen kengissä. En ymmärtänyt todellisuudessa, mihin kaikkeen avioituessaan sitoutuu, mikä on oleellista puolison valinnassa, että se on paljon enemmän kuin perhosia vatsassa, miten arvostaa itseäni ja tarpeitani tai miten elää Jumalan mielen ja tahdon mukaista elämää kaikilla elämän osa-alueilla.

Elämän mittaiset vaikutukset

Tänä päivänä toimisin ja valitsisin toisin. Voi olla, etten edes koskaan avioituisi, jos olisin vielä nuori ja naimaton. Joka tapauksessa rukoilisin asiaa hartaasti, ottaisin Jumalan mukaan tehdessäni päätöstä, jolla on koko elämän mittainen vaikutus, ja odottaisin, kunnes saisin sisimmässäni valinnalle täyden rauhan.

Myös avioerolla on elämän mittainen vaikutus aivan erityisesti kristityille. Ellei kyse ole siitä, että puoliso on ollut uskoton tai että ei-uskova puoliso haluaa eron uskovasta puolisosta, ero ei tarkoita Jumalan silmissä vapautta uudelleenavioitumiseen. Jumalan edessä olemme liitossa puolisomme kanssa kuolemaan asti, vaikka eläisimmekin erossa.

Sitä monen jopa uskovaksi tunnustautuvan on tänä päivänä vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Minäkin kapinoin aikanaan ja pidin ajatusta vähintäänkin ”vanhentuneena” tai ainakin jonakin, mikä ei voisi olla sovellettavissa omaan elämääni. Olinhan eroni aikaan vielä suhteellisen nuori. Ei Jumalan tahto voinut olla, että eläisin loppuelämäni yksin. Haaveilin jopa siitä, että löytäisin uuden puolison ja saisimme lapsia. Lapset olivat olleet niin ihmeellinen lahja, että ajatus isosta perheestä oli ollut mielessäni, mutta jäi toteutumatta.

Jumalan käskyt suojelevat meitä

Jumala ottaa kuitenkin kapinoitsijoista kiinni ja heidän on tehtävä tiliä. Niin minunkin. Tänä päivänä olen kiitollinen, että jouduin tilivelvolliseksi nopeasti enkä vasta viimeisenä päivänä elettyäni elämäni kapinallisena. Kivun kautta sain vihdoin ymmärtää, miksi Jumala on säätänyt avioliiton ja miksi Hän on tarkoittanut sen elämänikäiseksi, vaikka onkin ihmisen vajavaisuuden vuoksi myöntynyt myös avioeroon. Hänen tahtonsa on suojella meitä ja varjella meitä rikkomasta itseämme ja toisia, mitä tapahtuu aina, kun parisuhteet vaihtuvat tai perheet hajoavat. Me voimme sanoa, ettei eroni tai lyhytaikainen suhteeni vahingoittanut ketään, mutta totuus on, ettemme koskaan tiedä tarkalleen, miten se on vaikuttanut meihin itseemme tai toisiin osapuoliin. Jokainen suhde ottaa meistä aina pienen palan ja jättää sydämen ellei rikkinäiseksi, niin arpeutuneeksi.

Kun eroni jälkeen ajattelin, ettei Jumala nyt voi haluta, että elän lopun elämääni yksin, kyse ei ollutkaan siitä. Ei se todellakaan välttämättä ollut Jumalan tahto. Ei Hänen tahtonsa ole myöskään se, että pariskunnat eroavat, tai edes se, että ylipäänsä avioidumme tietyn henkilön kanssa. Ne ovat minunkin elämässäni kaikki olleet omia valintojani, jotka olen tehnyt sillä vajavaisella ymmärryksellä, joka minulla oli ollut valinnan hetkellä. En voi syyttää niistä Jumalaa ja Hänen tahtoaan sen enempää kuin ketään muutakaan.

Elämän kakkossuunnitelma

Jokainen meistä tekee vääriä valintoja tai tyhmiä päätöksiä, tarkoituksella tai tahattomasti. Voimme jäädä kiinni niihin ja rypeä piinaavassa katumuksessa muistellen mennyttä elämäämme, tai voimme kääntyä ja tunnustaa syntimme Jumalalle, ”joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1. Joh.1: 8–9; 33/38).

Elämää on avioliiton jälkeenkin, ja se voi olla edelleen hyvää elämää, vaikka siihen ei parisuhdetta enää kuuluisikaan. Jos me ajamme karille Jumalan ykkössuunnitelman, Hän on kykenevä näyttämään meille kakkossuunnitelman, eikä sen edes tarvitse olla ykköstä huonompi. Se vain voi olla hyvin erilainen. 

Näin on ollut omassakin elämässä. Tuhkasta ja tuhoutuneista unelmista Jumala on luonut uutta ja jopa pieniä timantteja. Moni hyvä asia syntyy kivun kautta, ja oman elämän kivut muodostavat lopulta usein suurimman todistuksemme Jumalan armosta ja voimasta.