KIRJAT
Me olemme kuin kirjat
Me olemme kuin kirjat. Useimmat ihmiset katsovat vain kantta,
pieni joukko lukee vain johdannon,
ja monet uskovat, mitä kriitikot sanovat.
Vain harva tuntee kirjan sisällön.
– Émile Zola
Suurin osa omista kirjoista on piilossa ovien takana, jotta ne eivät pölyty. Viime aikoina on alkanut tulla kaipuu tuoda ne esiin. Jospa myisin eteenpäin nuo ovelliset kaapit ja hankkisin tilalle avohyllyt, jossa kaikki olisi näkyvillä?
Saisin samalla nähtäville paljon muistoja. Erivärisiä ja eri paksuisia. Toiset vakavia ja syvällisiä, toiset kevyitä ja humoristisia. Osa vähän tylsiäkin tai vaikeatajuisia. Mutta osa niin puoleensavetäviä ja hyviä seuralaisia, ettei haluaisi millään päästää käsistään. Vähän niin kuin me ihmiset.
Muistelisin, koska ja missä elämäntilanteessa olen minkäkin kirjan kohdannut ja omakseni hankkinut. Mitä se on minulle kertonut ja merkinnyt. Mitä siitä muistan, tai mikä on jäänyt unholaan.
Välillä hyllyyn on tullut tilaa, kun kirja on täyttänyt tehtävänsä ja lähtenyt eteenpäin jollekin toiselle luettavaksi, tai kun olen todennut sen niin kelvottomaksi, että olen jopa repinyt kannet irti ja laittanut sisukset kierrätykseen, ettei kukaan muu joutuisi sellaista hömppää kohtaamaan. Joskus niin käy ihmisillekin. On revittävä vähintäänkin itsensä irti, että voi mennä terveesti eteenpäin.
Mutta jos kaivaisin kaikki kirjani esiin, suurinta olisi ilo kaikesta siitä kirjavuudesta ja siitä, mitä ollaan saatu yhdessä kokea. Ei sitä pitäisi ovien taakse sulkea.
Jos sinua kiinnostaa, niin muistelen kirjojen merkitystä myös blogissa Talo, jossa luetaan ja kirjoitetaan.
