Älä nyt mutsi pahastu!
Olen aikanaan yrittänyt opettaa lapsilleni hyviä käytöstapoja. Perusasioita ovat vaikkapa tervehtiminen, ruokailutavat ja ruokapöydässä käyttäytyminen sekä suhtautuminen iäkkäämpiin ihmisiin.
Naapureita tervehditään ja kylään tulevia vieraita tervehditään, mielellään kätellen. Kun ihmisille puhutaan, heitä katsotaan silmiin. Opetellaan syömään erilaisia ruokia ja käyttämään aterimia oikein, eikä lippis kuulu päähän ruokapöydässä, olipa tukka sen alla kuinka huonosti tahansa. Puhelimia ei räplätä ruokapöydässä, kun on seuraa; yksin ollessa ei ole niin tarkkaa. Itseään vanhemmille annetaan täysissä liikennevälineissä paikka, ja isovanhempia kunnioitetaan, vaikka he puhuisivatkin joskus vanhuudenhöperyyksiä. Muiden muassa.
ikävien asioiden mainitseminen
En voi sanoa olevani itse aina kovin taitava, mutta siitä huolimatta yritin aikanaan opettaa lapsille myös, että ikävätkin asiat voi sanoa kauniisti. Se on vaatinut vähän harjoittelua, sillä ensimmäiset muistikuvat lasten suusta eivät olleet aina rohkaisevia.
Poikani taisi olla ekaluokkalainen, kun olin ostanut mielestäni kovinkin tyylikkään talvihatun, jota esittelin hänelle. Poika katsoi minua silmät laajenneina ja tokaisi:
– Toi pääs et kyllä tuu hakeen mua futistreeneistä!
Ymmärsin yskän, ja totta puhuen kyseinen hattu jäi varsin vähälle käytölle.
Tytär taisi olla jo teini-ikäinen, kun olimme lähdössä juhannuksena maalle mökille. Sanoin hänelle, ettei kannata ottaa sinne landelle mitään hyviä vaatteita, kun niihin tarttuu aina niin ikävä mökin haju.
– Joo ei, mä otankin vaan kaikki paskat vaatteet, sanoi tytär ja heitti juuri hänelle antamani t-paidan kassiin.
Älä nyt mutsi pahastu
Myöhemmin tapahtui kuitenkin hyvänsuuntaista kehitystä, sillä muistiin on jäänyt kolme erillistä kertaa, kun itseäkin hymyilytti. Oli opittu käyttämään erilaisia lieventäviä lisukesanoja: vähän, ihan, älä nyt, ei millään.
Poika oli teini-iässä, kun lähdimme samaa matkaa kaupunkia kohti. Bussipysäkillä poika kysyi vaivautuneen näköisenä:
– Älä nyt mutsi pahastu, mutta voidaanks me istua bussissa eri rivillä?
Toisen kerran olin juuri tullut kampaajalta:
– On toi sun tukka ihan kiva, mutta eikö se oo vähän lyhyt?
Ja kolmannella kerralla olin paistanut meille ”maukkaat” pihvit:
– Ei äiti millään pahalla, mutta tää pihvi on vähän kuivaa.
