PÄIVÄKIRJA
Minkä arvoisia muistot ovat?
Lauantai 8.11.2025
Muutama viikko sitten jouduin miettimään, minkä arvoisia muistot ovat. Mainitsinkin jossain aiemmassa kirjoituksessani, että jouduin lähettämään ulkoisen kovalevyn tietojen palautukseen, ja että se oli kallis palautus. Omaa huolimattomuutta, laiskuutta tai välinpitämättömyyttä oli se, miten olin varmuuskopioinnin hoitanut, mutta itse kovalevyn hajoaminen oli vain ikävien yhteensattumien summa. Tai muistutus omasta tyhmyydestä.
Jouduin kuitenkin miettimään, maksanko sen suuren summan siitä, että saan takaisin valokuvia 25 vuoden ajalta. Se on pitkä aika, ja siihen sisältyy paljon muistoja. Lasten leikit ja vauvakuvat, jalkapallo-ottelut, tanssiesitykset, Linnanmäet, joulupöydät ja lahjapakettien availut, mummoloissa käynnit ja paljon muuta. Siellä oli myös muistoja omilta unohtumattomilta matkoilta: safarilta Ugandasta, Mongolian aroilta ja vankilavierailulta, Kuolleelta mereltä ja Öljymäeltä Jerusalemista, Colosseumin juurelta, Berliinin Mittestä ja Kudammilta sekä Malmön kävelykadun varrelta, jossa asuin pari kuukautta.
Oli mietittävä, tarvitsenko niitä. Kuinka paljon niitä ylipäänsä katselen? Ja mikä niiden tarkoitus on?
Hyvistä muistoista pidän kiinni
Päätin, että tarvitsen. Mihinkään ei pidä kiinnittää värin perustein sydäntään, mutta ei hyviä muistoja tarvitse myöskään sulkea ulos elämästään. Kun ne ovat kiinni minussa, olen kokonainen. Ne yhdessä ovat vaikuttaneet siihen, mikä minusta on tullut. Ja koska ei muisti iän myötä tunnu ainakaan paranevan, on hyvä, että on jotain konkreettista muistuttamassa kaikesta siitä, mitä olen elämässäni saanut kokea, nähdä ja kohdata. Sillä niin paljon olen saanut.
Huonot muistot sen sijaan voi heittää meren syvyyksiin ja lopettaa onkiminen. Niitä ei kannata nostaa toistuvasti ylös, sillä niissä on usein epämiellyttävä löyhkä. Ne haisevat vanhalta ja kuluneelta, katumukselta, kivulta, ahdistukselta ja häpeältä. Niihin on turha uhrata vieheitään.
Olen seuraillut muutaman viikon ajan syksyn etenemistä kohti talvea ja kuvannut puistomaiseman muutosta säännöllisesti noin viikon välein suunnilleen samasta kohdasta. Puut alkavat nyt olla lehdettömiä, ja aika usein siinä vaiheessa kohta tulee lumi. Talvea siis odotellaan. Vielä en ole aivan varma, millainen muisto tästä syksystä jää, mutta toistaiseksi näyttää aika hyvältä.
