Joulunvieton perinteitä ja haasteita

Suomalaisten suosituimmat jouluperinteet ovat haudoilla käyminen, joulurauhan julistus ja joulukeräyksiin lahjoittaminen. Tämä ilmeni vastikään lokakuussa Suomen lähetysseuran Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä. Haudoilla käy jouluna noin 70 prosenttia suomalaisista, ja noin puolet suomalaisista kuuntelee joulurauhan julistuksen ja lahjoittaa erilaisiin joulukeräyksiin.

Kristillisiä perinteitä ei monenkaan suomalaisen jouluun kuulu. Joulukirkossa käy noin neljännes ja jouluevankeliumin lukee vain 15 prosenttia suomalaisista. Kauneimpia joululauluja käydään kuuntelemassa vähän innokkaammin, eli noin kolmasosa suomalaisista astuu joulun aikaan kirkkoon lauluja kuuntelemaan tai laulamaan. Moni tosin saattaa olla paikalla enemmän jouluisen tunnelman kuin hengellisen sanoman takia, sillä tunnelma nostetaan usein esiin kysyttäessä, mikä joulussa on parasta. 

Suosituimmat joululaulut

Joulun aikaan kaupallisilla radiokanavilla ja suoratoistona soitettavissa joululauluissa ei juuri kristillistä sanomaa kuulla sen paremmin Suomessa kuin kansainvälisestikään. Listojen kärjessä pyörivät vuodesta toiseen sellaiset laulut kuin Mariah Careyn All I want for Christmas ja Whamin 80-luvun hittibiisi Last Christmas. Muutama vuosi sitten esimerkiksi Yhdysvalloissa ensimmäinen joululaulu, jossa mainittiin Jeesus, oli hittilistoilla vasta sijalla 71.

Evankelis-luterilaisen kirkon ylläpitämän Jouluradion suosikkilistoilla tilanne on vähän toinen. Siellä on enemmän kristillistäkin joulumusiikkia. Viime vuonna ykkösenä oli Vesa-Matti Loirin laulama Sydämeeni joulun teet, jossa Jeesus-lapsi mainitaan, vaikkei laulu sinällään olekaan kovin hengellinen.

Kieltäytyminen jouluperinteistä

Joulun kristillinen tausta ja Jeesuksen syntymän ajankohta on ollut kautta aikojen kiistanalainen, ja osa uudestisyntyneistä kristityistä kieltäytyy kokonaan joulun vietosta tai ainakin sen pakanallisista perinteistä. Esimerkiksi Italiassa monet uudestisyntyneet evankeliset kristityt haluavat erottautua katolisen kirkon menoista ja ovat riisuneet seurakunnistaan pois kaikki jouluperinteet kuusineen, joulupukkeineen ja seimiasetelmineen. He haluavat korostaa identiteettiä, joka pohjaa maallisten kulttuuriperinteiden sijaan puhtaaseen evankeliumiin.

Myös Suomessa vastaavaa keskustelua käydään hengellisissä piireissä toistuvasti varsinkin joulun alla. Tänäkin vuonna somessa on pohdittu sitä, saako tonttuja käyttää koristelussa tai saako uskova tuoda sisään joulukuusta, koska, kuten eräs keskustelija perusteli: Herra muistuttaa Jeremian kirjassa, ettei pidä totutella itseään pakanain menoon ja noudattaa turhia jumalia, jotka ovat puuta, metsästä hakattuja ja koristetaan hopealla ja kullalla. 

Olen itsekin käynyt uskonelämän alkuvaiheissa läpi prosessin, jossa mietin joulun vieton juuria ja merkitystä kristitylle, mutta en osaa nähdä joulukuusta jumalana, jonka kristityt tuovat kotiinsa palvoakseen sitä, vaan näen sen koristeena, jolla juhlistetaan joulun aikaa samalla tavoin kuin kynttilöillä tai jouluhimmelillä. 

Jeesus on enemmän kuin seimen lapsi

Jeesuksen jumaluus on muuttumatonta, sillä Jumala on muuttumaton. Jouluna muistellaan Jeesuksen syntymää, mutta pieni Jeesus-vauva ei ole perimmäinen syy, vaan se, miksi Jeesus syntyi ihmiseksi maailmaan. Hän tuli suorittamaan tehtävää, joka oli ristinkuolema, syntien kantaminen meidän puolesta sekä ylösnousemus ja myötä tullut ikuisen elämän toivo kaikille Jeesuksen seuraajille.

Pelkkä Jeesuksen muistaminen vain seimen lapsena on helposti lähinnä sentimentaalisuutta, jossa unohtuu Jeesuksen maanpäällisen elämän syvin merkitys. Mainitsemani Italian evankeliset kristityt on perustelleet kieltäytymistä joulunvietosta myös mm. sillä, että jouluna tekopyhyys nostaa päätään. Heidän silmissään ihmiset pudistelevat pölyä kristityn vaatteistaan ja yrittävät näyttää, että välittävät Jeesuksen syntymästä. Voi nousta kerran vuodessa näyttämölle ja esittää hartaan kristityn osansa.

Joulu ainainen välipäiviin saakka

Ymmärrän heidän pointtinsa. Samaa saattaa nähdä myös meillä Suomessa. Jouluviikon verran on ”hyvä lämmin hellä, mieli jokaisen” ja toivotaan, että olisi ”joulu ainainen”. Mutta kun välipäivät koittavat, vähäosaisten auttaminen, joululaulut ja sopuisa yhteiselo usein unohtuvat, Jeesuksesta puhumattakaan, kun alennusmyynnit alkavat ja ihmiset rynnistävät kauppakeskuksiin hamstraamaan lisää tavaraa. Uutisotsikoihin palaavat taas tutut vastakkainasettelut ja poliittiset kiistat, ja joulun soittolistat säilötään odottamaan seuraavaa joulua.

Viime jouluna kävin kotini lähimmässä luterilaisessa kirkossa jouluaaton hartaudessa ja ihmetytti hiukan, eivätkö ihmiset enää osaa käyttäytyä kirkossa, vai oliko kyse vain siitä, että pakolliset kuviot oli hoidettu ja oli kiire seuraavaan näytökseen. Tilaisuudessa nimittäin alkoi vasta kaunis loppumusiikki, jota ainakin itse olisin mielelläni kuunnellut rauhassa penkissä, kun suuri osa seurakuntalaisista nousi ylös, veti takin päällensä jos oli sen riisunut ja lähti kohisten valumaan ulos kirkosta. Se siis siitä hartaudesta.

Kun tunteet ohjailevat joulunviettoa

Muutama vuosi sitten eräs ystävä totesi, että nykyään joulussa parasta on sen odotus. Odotukseen liittyy valmistelun iloa ja pientä jännitystä, mutta varsinainen odotettu päivä saattaa tuottaa pettymyksen. Siihen ladatut toiveet eivät toteudukaan, vaan päivä muuttuu suorittamiseksi ja ohjelmanumeroksi, jossa yritetään miellyttää kaikkien erilaisia vaatimuksia. Osa istuu puoli joulua autossa siirtyen paikasta toiseen, ja jos joulua on edeltänyt kiire, se ei sammukaan rauhaan, vaan aiheuttaa jännitteitä ja pahimmassa tapauksessa räjähtelee kuin sädetikku.

Niin voi käydä, jos tunteet ja tunnelmat ohjailevat joulun viettoa. Todellinen Jeesus ei kuitenkaan ole vain tunnetta ja epärealistisia toiveita. Usko Jeesukseen on luja luottamus siihen, mitä toivotaan ja ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hepr. 11:1). Se on kantava voima tyynessä ja myrskyssä sekä Jeesuksen toiseen tulemiseen pohjautuvaa odotuksen iloa, joka ei elä vain jouluna, vaan joka päivä. Jouluna me voimme kuitenkin juhlistaa sitäkin, kukin omalla tavallamme. Toivottavasti levosta ja ilosta käsin ja sopuisasti.

—–

Tämä teksti on Radio Patmoksen Tänään torstaina -ohjelman puheblogi, joka on esitetty 19.12.2024 klo 8.50. Ohjelmia voi kuunnella jälkikäteen sivustolta patmos.fi luomalla sinne ilmaisen käyttäjätunnuksen.