Rakkaus

Rakkaus on aina yhtä kutkuttava aihe. Usein ensimmäisenä siitä tulee mieleen rakkaus miehen ja naisen välillä, parisuhteessa. Juuri juhannuksen aikaan näitä parisuhteellisia rakkaustarinoita usein syntyy. Mutta se on vain yksi rakkauden muoto.

kaikki rakkaus ei ole rakkautta

Rakkaus on vaativaa, ja siksi se on myös niin väärin ymmärrettyä. Kaiken maailman tunteita ja ilmiöitä kutsutaan nykyään rakkaudeksi. Milloin läheisriippuvainen rakastaa niin, että toinen ei tahdo saada hengitettyä, milloin väkivaltainen vanhempi perustelee fyysistä kuritusta rakkaudella tai shoppailuaddikti sairaalloista rahankäyttöään rakkaudella kenkiin tai kaikkeen kauniiseen.

Jos parisuhteessa intohimo, hyvä seksi tai vaihtelunhalu sekoitetaan rakkauteen, rakkaudesta ei jää paljoakaan jäljelle, kun intohimo hiipuu, seksi lopahtaa ja uusia vaihtoehtoja tulee tarjolle.

Aika harva myöntää suoraan, ettei osaa rakastaa. Useimmat väittävät rakastavansa, osasivat tai eivät: puolisoa, lapsia, kotia, vanhempia, työtä, mitä kukakin. Ihmisen rakkaus vain ei ole kovin täydellistä. Se on vaillinaista, usein kovin itsekästä, omista lähtökohdista ja mukavuuksista alkunsa saavaa.

Monen rakkaus on vähintäänkin ehdollista. Rakastan sinua kuolemaan asti, kunhan et kasvata mahaa neljänkympin jälkeen tai jos mahdut samoihin housuihin vielä senkin jälkeen, kun olet synnyttänyt kolme lasta. Rakastaisin sinua kovasti, jos sinä olisit tai tekisit jotakin – sen sijaan että olet se, mikä olet.

ovatko vaaleanpunaiset lasit pahasta?

Joskus mietin, riittäisikö rakkautta toisille ihmisille piirun verran enemmän, jos emme olisi niin rakastuneita kaikkeen muuhun. Jos emme tuhlaisi rakkautta enemmän kaikkeen muuhun kuin ihmisiin. Omien lasten sijaan rakastamme enemmän työtä, timmiä vartaloa, venettä tai baari-iltoja. Alaistemme sijaan enemmän valtaa, mainetta ja omaa kunniaa. Kansalaisten hyvinvoinnin sijaan rahaa, valtaa ja maailmanmahtia.

Joskus parisuhderakkaudessa varoitetaan katselemasta maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi. Mitä jos se onkin huono neuvo? Ehkä meidän pitäisi katsella toinen toisiamme enemmän juuri vaaleanpunaisten lasien läpi, jotta emme koko ajan näkisi vain toistemme virheitä ja puutteita.

Pieni utuisuus muiden tarkkailussa ei aina ole pahasta. Sen sijaan joskus olisi tarpeen ottaa esiin suurennuslasi, kun tarkastelee omaa itseään, käytöstään ja motiivejaan. Liian usein oma täydellisyys häikäisee niin ettei näe paljoakaan tai sitä kaikkein tärkeintä.