Jos jokin Raamatun opetus tai vertaus on ollut minulle vaikea ymmärtää, niin se on tarina epärehellisestä taloudenhoitajasta. Väitän, että se on hieman ristiriitaisilta kuulostavien ohjeittensa takia monelle vertauksista hankalimpia, ja silti siitä kuulee melko vähän opetusta. 

Kertomuksessa taloudenhoitaja vastaa rikkaan miehen taloudesta ja jää kiinni siitä, että tuhlaa tämän omaisuutta. Taloudenhoitaja säikähtää, että joutuu pois tehtävästään. Mitä neuvoksi? Muut hommat eivät oikein kiinnosta, ja kerjääminenkin olisi hävettävää. 

Ovela kun on, taloudenhoitaja kutsuu isäntänsä velalliset luokseen ja sallii heidän kirjata velkansa pienemmäksi kuin se todellisuudessa on. Näin taloudenhoitaja pyrkii voittamaan velallisten suosion, jotta pääsisi heidän turviinsa ja kattonsa alle, jos ja kun isäntä irtisanoisi hänet.

Epärehellisyyskö esimerkillistä?

Yllättävää tarinassa on, että kun rikas mies saa selville tämänkin taloudenhoitajansa epärehellisyyden, hän ei suinkaan moiti, vaan kehuu tätä. Jo tässä vaiheessa oma logiikkani aina pettää, sillä en ymmärrä, miten työnantaja voi koskaan antaa tunnustusta epärehelliselle työntekijälle. 

Mutta sitäkin yllättävämpää on, että vieläpä Jeesus, joka kertoo tarinaa opetuslapsilleen, tuntuu antavan pisteet epärehelliselle taloudenhoitajalle, kun hän siihen viitaten opettaa hankkimaan itselle ”ystäviä väärällä mammonalla, jotta he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin” (Luuk. 16:9; RK).

Eikös meille ole aina opetettu juuri mammonan vaaroista? Nytkö sitä kuitenkin pitäisi käyttää oman hyödyn saamiseksi?

Etsin netistä selityksiä ymmärtääkseni vertauksen opetuksen. Päädyin alla oleviin ajatuksiin. Voit kertoa kommenteissa, oletko samaa mieltä.

Väärä mammona oikeaan käyttöön

Todellisuudessa isäntä ei kehunut taloudenhoitajaa epärehellisyydestä vaan oveluudesta. Kenties näin oli siksi, että isäntä itsekin oli melkoinen oman edun tavoittelija, ja nosti hattua löytäessään vertaisensa. Hänhän saattaisi vaikka vielä hyötyä vastaavista toimintatavoista. 

Jeesuskaan ei tarkoita, että käyttäisimme väärää mammonaa omaksi hyödyksi, vaan niin, että palvelisimme sillä muiden ihmisten hengellistä hyvää ja rakentaisimme Jumalan valtakuntaa. Jos ymmärrämme, että kaikki maallinen omaisuus ja varat, joita meille on suotu, ovat lahjaa Jumalalta, olemme myös Hänen varojensa taloudenhoitajia. Silloin meidän tulisi myös käyttää niitä Hänen tavoitteidensa ja suunnitelmansa edistämiseksi.

Meidän tehtävämme on omilla varoillamme – tämän maailman sinänsä väärällä mammonalla – edesauttaa sitä, että mahdollisimman moni eläisi kerran iäisissä majoissa, Jeesuksen Kristuksen luona taivasten valtakunnassa.

Tarvitaan viisautta ja oveluutta

Evankeliumissa sanotaan, että ”tämän maailman lapset ovat näet omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valon lapset” (Luuk. 16:8; RK).

Epärehellinen taloudenhoitaja oli valmis menemään äärimmäisyyksiin pelastaakseen oman toimeentulonsa ja nahkansa. Samalla tavalla kristittyjen pitäisi oveluudessaan mennä jopa äärimmäisyyksiin, jotta mahdollisimman moni sielu pelastuisi.

Se ei tarkoita epärehellisyyttä, vaan sitä, että olisimme ”viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset” (Matt. 10:16; RK). Uskolliselta taloudenhoitajalta Jumala odottaa rehellisyyttä, vastuullisuutta ja anteliaisuutta, mutta myös taidollisuutta käyttää resursseja taivaan valtakunnan tavoitteiden edistämiseksi ja Jumalan kunniaksi.

Kun me maallisen elämämme aikana ”hankimme ystäviä” eli tavoitamme ihmisiä evankeliumilla maallisen mammonamme turvin, me samalla siunaamme heitä ja rakennamme ikuisuuteen asti yltävää ystävyyttä. Eräänä päivänä tässä maailmanajassa tavoittamamme sielut ovat vastaanottamassa meitä ”iäisissä majoissa”.

Ikuisuutta silmällä pitäen

Rikas mies käytti omaisuuttaan luodakseen itselleen mukavan elämän tässä ajassa unohtaen talletukset ikuisuuden asumuksiin. Riippumatta siitä, kuka meitä on vastaanottamassa taivaissa, olennaista on, että me kristittyinä käytämme maanpäällisiä varojamme omaa ja lähimmäistemme ikuisuuskotia silmällä pitäen.

Eräs pastori on sanonut, että jos kristityt olisivat yhtä innokkaita ja periksiantamattomia tavoitellessaan viisautta, hyvyyttä, anteeksiantoa ja armoa kuin ihmiset ovat tavoitellessaan rahaa, mukavuuksia ja voittoa, elämämme muuttuisi dramaattisesti. Jos me kristityt siis eläisimme elämäämme Kristukselle yhtä intohimoisesti kuin useimmat ihmiset elävät itselleen, Jumalan nimen, evankeliumin ja Jumalan seurakunnan arvostus olisi aivan eri tasolla jopa niiden keskuudessa, jotka eivät usko.