Aamupäivän ajatuksia itsenäisyyspäivänä 2025
Avasin aamupäivällä poikkeuksellisesti television. Itsenäisyyspäivänä Ylen kanavilta tulee usein perinteistä itsenäisyyteen ja itsenäistymiseen liittyvää ohjelmaa. Se kiinnostaa paljon enemmän kuin nykypäivän tosi-tv-toilailut ja aikuisten lapsellinen leikkiminen kameroiden edessä. En edes kutsuisi niitä tv-ohjelmiksi; pelkkää ajanhukkaa ovat. Iän myötä nostalgiset muistot ja suomalaisten urheus sota-aikana ovat sen sijaan nousseet yhä merkittävämmiksi.
Sodasta pitäisi puhua
En minä toisaalta nauti kuulla edes televisiosta niitä ääniä, kun aseet papattavat ja kranaatit räjähtelevät, mutta olen samaa mieltä kuin 101-vuotias sotaveteraani Hannes Tuovinen Iltalehden haastattelussa, että kyllä siitä sodasta pitäisi puhua – kauniisti. Julmuuksista ei hänen mielestään pitäisi kertoa kenellekään. Hän on pitänyt kaikki sodan hirveät tehtävät vain omassa mielessään. Siellä kun tuli vastaan vaikka mitä. Eikä sellainen, joka ei paikalla ole ollut, voi mitenkään ymmärtää, minkälaisiin tehtäviin miehet joutuivat.
Ymmärrys julmuudesta
Tuovisen sanojen mukaan sodan julmuuden tietää siitä, että jos et tapa, tulet tapetuksi. Ja hänen äänensä värisi, kun hän yritti hymyillä sanoessaan, että sota on raakaa. Hänelläkin sodan raakuudet olivat jääneet käsittelemättä ja hän piti parempana, että muisto vain unohtuu. Silloin ei näe unia öisin.
Pitkän iän uurtamilla kasvoilla näkyi kipua ja ahdistusta menneestä. Silti tuo iäkäs sotaveteraani näytti vahvalta ja kestävältä. Sitä jokaisen on täytynyt ollakin siellä. Kuinka sieltä olisi muuten voinut selvitä?
Nostan pienen Suomen lipun esiin aina itsenäisyyspäivänä. Lippu on ylioppilaspäivän muisto tädin mieheltä, joka halusi muistuttaa suomalaista ”elovena-tyttöä” hänen juuristaan.
Rauhan ääniä
Televisiossa näytetään kuvaa Hietaniemen hautausmaalta. Helsingissä sataa vettä, ja ihmisiä on kokoontunut sateenvarjojen alle seuraamaan, kun presidenttipari laskee seppeleen suuren valkoisen sankariristin juurelle. Sankarihaudoissa lepää liian monta nuorta miestä, mutta se on ollut hinta itsenäisyydestä. Kallis, kallis hinta, joka konkretisoituu, jos miettii, että siellä olisi oma poika, veli, isä, eno, lanko tai jopa monta heistä.
Televisiosta alkaa kuulua hävittäjien lähestyvä ääni. Ilmavoimat on kertonut tekevänsä ylilentoja seppeleenlaskutilaisuuksien yhteydessä itsenäisyyspäivänä. Avaan oman kodin ikkunan ei niin kaukana Hietaniemestä, ja Hornetien jylinä on korvia huumaava. Harmaalla taivaalla ei kuitenkaan näy mitään. Olen kiitollinen, että kuulen rauhan ajan jylinää.
Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
– Room. 12:18
