PÄIVÄKIRJA
Kauden ensimmäiset
Maanantai 17.11.2025
Viikonloppuna nautin aamiaisesta uusien tuttavuuksien seurassa sekä kauden ensimmäisistä glögeistä tutussa seurassa. Poika kävi pikavisiitillä Helsingissä katsomassa ystäviensä kanssa Huuhkajien matsia Maltaa vastaan. Se ei päättynyt kovin hyvin, ja Pukkia kävi sääliksi, kun oli viimeinen kilpailullinen ottelu maaottelupaidassa. Mutta sellaista elämä on – voittoja ja tappioita.
Aitoa yhteyttä
Poika ja muut turkulaiset jäivät yöksi Helsinkiin ja pääsin lauantaina mukaan heidän aamiaispöytäänsä. Se oli ihana aloitus päivälle ja juuri sellaista seurakuntayhteyttä, jota itsekin kaipaan. Kyse oli nimittäin pojan seurakuntayhteisöstä ja siinä vaikuttavista ystävistä, aikuisista ja lapsista. Heillä on tapana kutsua eri tilanteisiin mukaan aina ihmisiä myös vakiojoukon ulkopuolelta. Kirkon penkissä toisten selkiä katsellen harvoin syntyy yhteyttä, mutta kun istutaan yhteisen pöydän ääreen ja jaetaan elämän iloja ja haasteen hetkiä siinä kaiken muun kuulumisten vaihdon yhteydessä, voidaan puhua paljon todellisemmasta perheyhteydestä.
Voisin olla pojalleni kateellinen ellen olisi niin äärettömän kiitollinen siitä, että hän on löytänyt – tai Jumala on johdattanut hänet – niin sydämelliseen yhteisöön, jossa kuljetaan yhdessä opetuslapseuden matkaa toinen toistaan tukien ja opettaen sekä omaa kutsua toteuttaen. Olen viime vuosina kuullut heistä paljon, mutta tänä vuonna olen vihdoin saanut tavata heitä henkilökohtaisesti, ja iloni heistä vain kasvaa.
Kauden ensimmäiset jouluglögit maistuivat kynttilänvalossa.
Sunnuntaina nautittiin sitten anopin kanssa kauden ensimmäiset glögit. Rusinoita ja manteleita ei tällä kertaa ollut varattuna, mutta hyvin tuo juoma maistui sellaisenaankin. Kaapin perältä löytyi minipullo konjakkia, joten lorautettiin sitäkin vähän sekaan lääkkeeksi. Anoppi oikein huokaisi, ettei ollut muistanutkaan, miten makealta ja hyvältä glögi voi maistua.
Nyt kun anopin liikkuminen on entistä rajoittuneempaa, huomaan, että hän nauttii, kun tehdään joskus asiat vähän perusarjesta poiketen: jätetään keittiö taakse ja siirrytään kahvittelemaan ruokailuhuoneeseen, käytetään vähän parempaa kahviastiastoa tai sytytetään kynttilä. Pieniä asioita, joilla on paljon merkitystä.
Uudet vaatteet
Joulukausi on siis tavallaan rykäisty käyntiin glögillä. Kotona laitoin myös jo sähkökyntteliköt ikkunoille, sillä marraskuu on niin pimeää aikaa, että valo tekee hyvää. Mieluummin valaisen marraskuuta kynttilöillä kuin helmi-maaliskuuta, kuten joillakin on tapana, kun jouluvalot muuttuvat ”kausivaloiksi”. Melko pian uudenvuoden tai ainakin loppiaisen jälkeen jouluvalot alkavat näyttää minun silmissäni hassuilta, kun aurinkokin jo paistelee.
Tänään aamupäivällä uinnilta kotiin pyöräillessäni silmät havaitsivat, että puut ovat nyt riisuutuneet kokonaan. Lehdet ovat pudonneet, ja tuuli tai kaupungin puhaltimet ovat vieneet ne maastakin jo jonnekin muualle. Lumi taitaa tulla kohta. Niin yleensä käy, jotta alastomat puut saavat jonkinlaista peitettä ylleen.
